Huivi kesällä 2017 kaverille
No aloitetaan tämä blogi tämän kesän duunilla, joka oli tilaustyö ystävälle. Malli on aivan ihanasta kirjasta: Pirjo Iivonen: unelmieni huivit ja lanka Louhittaren luolan Ilmatar, jossa on 50% merinovillaa ja 50% silkkiä. Puikot 4mm. Aivan ihana lanka neuloa ja tuosta kirjasta tulen tekemään takuulla vielä muitakin huiveja, sen verran hyviä ohjeita siellä oli.
Tähän blogiin idean antoi toinen ystäväni, kun totesi, että sun pitäisi alkaa pitää neuleblogia (kun niin hulluna neulot kaikkea..sitä ei tosin sanottu ääneen :) )
Tosiaan neulon kaikenlaisesta langasta, en kuulu Novitan vihaajiin ja neulon kaikkea mahdollista, mitä nyt mieleen tulee. Itselle ja muille, kun omat kaapit alkaa olla jo täynnä kaikenlaisia neuleita.
Mun neulominen alkoi jo kansakoulussa oikeastaan siitä, kun silloinen käsityön opettaja yritti opettaa mua virkkaamaan ja kun minä olen vasenkätinen ja hän ei ollut, niin eihän siitä mitään tullut. Sen karmean kokemuksen jälkeen päätin opetella saman tien neulomaan oikealla ja sehän olikin hirveän hauskaa. koulussa jo alkoi syntyä kaikenlaista neuletta, mutta sitten tulikin tauko opiskelujen ja muiden hömpsötysten vuoksi.
Seuraavan kerran törmäsin ideaan, kun lapsonen putkahti maailmaan. Silloin ei nimittäin ollut missään. Eikä oikeasti missään mitään aitoa villaista vaatetta tai edes vastaavaa, joten päätin alkaa neuloa itse. mutta ongelma oli sekin, että ei ollut myöskään lankoja, eikä malleja. Vihdoin löysin äidin vanhoista varastoista jonkun retrolehden, jossa oli aivan järkky lapsen kudottu potkupuku. Otin sen syndärille mukaan, sen kutimen ja lankakin oli aivan hirveä, lapsen kakan värinen. Jostain syystä, mulle kuitenkin siellä tulikin muuta tekemistä ja se neule ei ehkä onneksi valmistunut koskaan :)
Siitä sitten pikkuhiljaa tämä hulluus on kasvanut ja on aivan järkyttävää, kuinka paljon ihania lankoja nykyään on saatavilla ja malleja, että hulluushan siinä tulee, kun niitä lueskelee ja käy kattelemassa ja keräilee kotiin. Hulluus myös nimittäin kaikille muillekin perheenjäsenille, kun kaikki paikat alkaa olla täynnä neulelehtiä ja erilaisia lankoja. No täytyy niillekin sitten aina välillä jotain neuloa, niin taas vähän helpottaa :)
Tähän blogiin idean antoi toinen ystäväni, kun totesi, että sun pitäisi alkaa pitää neuleblogia (kun niin hulluna neulot kaikkea..sitä ei tosin sanottu ääneen :) )
Tosiaan neulon kaikenlaisesta langasta, en kuulu Novitan vihaajiin ja neulon kaikkea mahdollista, mitä nyt mieleen tulee. Itselle ja muille, kun omat kaapit alkaa olla jo täynnä kaikenlaisia neuleita.
Mun neulominen alkoi jo kansakoulussa oikeastaan siitä, kun silloinen käsityön opettaja yritti opettaa mua virkkaamaan ja kun minä olen vasenkätinen ja hän ei ollut, niin eihän siitä mitään tullut. Sen karmean kokemuksen jälkeen päätin opetella saman tien neulomaan oikealla ja sehän olikin hirveän hauskaa. koulussa jo alkoi syntyä kaikenlaista neuletta, mutta sitten tulikin tauko opiskelujen ja muiden hömpsötysten vuoksi.
Seuraavan kerran törmäsin ideaan, kun lapsonen putkahti maailmaan. Silloin ei nimittäin ollut missään. Eikä oikeasti missään mitään aitoa villaista vaatetta tai edes vastaavaa, joten päätin alkaa neuloa itse. mutta ongelma oli sekin, että ei ollut myöskään lankoja, eikä malleja. Vihdoin löysin äidin vanhoista varastoista jonkun retrolehden, jossa oli aivan järkky lapsen kudottu potkupuku. Otin sen syndärille mukaan, sen kutimen ja lankakin oli aivan hirveä, lapsen kakan värinen. Jostain syystä, mulle kuitenkin siellä tulikin muuta tekemistä ja se neule ei ehkä onneksi valmistunut koskaan :)
Siitä sitten pikkuhiljaa tämä hulluus on kasvanut ja on aivan järkyttävää, kuinka paljon ihania lankoja nykyään on saatavilla ja malleja, että hulluushan siinä tulee, kun niitä lueskelee ja käy kattelemassa ja keräilee kotiin. Hulluus myös nimittäin kaikille muillekin perheenjäsenille, kun kaikki paikat alkaa olla täynnä neulelehtiä ja erilaisia lankoja. No täytyy niillekin sitten aina välillä jotain neuloa, niin taas vähän helpottaa :)
Hyvä hulluushan toi on , oot kyllä taitava!
VastaaPoistaKiitokset! vaikka pakko myöntää, että överiksi välillä menee :)
VastaaPoista