Sitten iski Taito-Shop -hulluus...

Joo. Tämä tuli jossain vaiheessa.  Mä olen aina tykännyt kirjoneuleista. Se on jotenkin hauskaa, kuinka langoista alkaa muotoutua erilaisia kuvioita. Ensin ne on vyyhdissä tai kerällä ja hups, niistä muotoutuu kaikenlaisia kuvioita. Noin vaan.
Tää alkoi tuosta kalapaidasta. Lapsoselle piti saada kalapaita (josta se ei edes hirveästi innostunut, mutta ei hätiä, se mahtuu minullekin :) )
Siis tuohon pakettiin tulee säkillinen eri värisiä lankoja ja ohjeet. Se ei ole keski-ikäisen helppo tihrustaa noita sävyjä hämärtyvässä kesäillassa ja kyllä oli hermon meno lähellä useita kertoja. Kukaan juuri uskaltanut edes hengittää, kun laskeskelin silmukoita ja lankoja. Lopulta päätin, että ei niitä kukaan muu, kuin minä tajua, jos nyt joku sävy sitten vähän heittää. Aika elävän näköiset kalat tuli kuitenkin ja siihen meni yksi kesä. koska olen hidas oppimaan, piti sitten itsellekin tilata vastaavaa pakettia. Tuossa ei ihan niin pahasti mennyt hermo, vaikka melkein kuitenkin.
nyt en ole onneksi vähään aikaan tuohon enää sortunut, vaikka eräs ystäväni totesikin, että ihan hänen värinen villapaita tuo punasävyinen. Onneksi en ymmärtänyt vihjausta :)
Alla näkyy osia siitä aivan järkyttävän epätoivoisesta lankahässäkästä, joka näihin puseroihin liittyy.

 


















Se se vasta hermoja kysyy, kun noita lankoja alkaa setviä. Mutta näissä kuten neulejutuissa se matka on se tärkein juttu, vaikka rasittavaa olisikin välillä, mutta niinhän se muutenkin on.